Metallipajalta moottorikelkkareiteille

Matkailuala on monenlaisen osaamisen ja ammattitaidon kohtaamispaikka. Se tarjoaa innostavia mahdollisuuksia niin ympärivuotisesti kuin sesongeittainkin. Tämän huomasi myös torniolaissyntyinen koneistaja Jouni, 32, jolle työnteolla on aina ollut ominaisarvonsa.

Jouni, 32, sesonkityöntekijä

– Kotipaikkakuntani Tornio on tunnettu terästehtaastaan. Olen pienestä pojasta asti oppinut tekemään käsilläni ja arvostamaan työntekoa. Suvussa on useampi terästehdaslainen, kun taas itse innostuin koneista ja mekaniikasta. Teini-iän kynnyksellä purin huvikseni moottoreita osiin ja kokosin uudelleen. Siitä työuranikin tavallaan alkoi.

Työntäyteisiä kausia ja lomautusjaksoja

Jouni muutti Torniosta Ouluun koneistajan opintojen perässä. Valmistumisen jälkeen hän sai kaupungista myös töitä. Päivät pajalla kuluvat työstökoneiden ohjaamisessa ja valvomisessa sekä erilaisia hitsaushommia tehdessä. Aluksi töitä riitti tekevälle, mutta pikkuhiljaa lomautusjaksot alkoivat yleistyä etenkin talvisin.

– Alalla on paljon osaamista ja siksi myös kilpailua. Lisäksi pajatuotteiden kysyntä ja tarjonta eivät aina kohtaa. Tämän vuoksi on työntäyteisiä mutta myös hiljaisempia kausia. Ymmärtäähän sen, ettei pajan työntekijöitä voida pitää tyhjänpanttina. Se tulee pitkän päälle työnantajalle kalliiksi, Jouni pohtii.

Harrastus vei matkailualalle

Neljännellä lomautusjaksollaan Jouni puuhasteli perinteiseen tapaansa autotallissa moottorikelkkaa rakennellen, kunnes yhtäkkiä oivalsi, että rakkaan harrastuksen voisi jalostaa myös työksi.

– Minulla on aina erinäisiä projekteja käynnissä. Milloin kasailen kelkkoja, milloin mönkijöitä, milloin mopoja. On aina yhtä mahtavaa hurauttaa liikenteeseen tai luontoon härvelillä, jonka jokainen ruuvi ja mutteri on omin käsin kiristetty. Yhtäkkiä, ensimmäistä kertaa, näin siinä myös mahdollisuuden työllistymiseen.

Jouni ryhtyi etsimään netistä määräaikaisia laitehuoltajan pestejä. Lopulta sopiva paikka löytyi eräästä lomakeskuksesta Lapista. Yritys tarvitsi kiireisenä talvisesonkina lisäkäsiä etenkin laitehuoltamon ja -korjaamon puolelle, mutta myös moottorikelkkaoppaalle oli tarvetta. Jouni sai onnekseen molemmat paikat.

– Minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta lomakeskuksista tai matkailualasta. Tykkään kuitenkin olla ihmisten parissa ja liikkua luonnossa, joten pesti kuulosti kiinnostavalta. Onkin ollut mukava huomata, että olen tässä työssä ikään kuin elementissäni. Saa puuhastella menopelien parissa ja pääsee toisaalta tekemään myös asiakaspalvelutyötä. Innostuin lopulta siinä määrin, että hankin itselleni moottorikelkka- ja eräoppaan pätevyyden, Jouni hehkuttaa.

Työssä oppii uutta myös itsestä

Vuorottelu kahden työn välillä on sopinut Jounille hyvin. Nyt hän voi keskittyä päivätyöhönsä ilman pelkoa, että jäisi kokonaan tyhjän päälle palkattoman lomautusjakson ajaksi. Hän on säännöllisesti yhteydessä lomakeskukseen ja odottaa jo kovasti talvisia askareitaan Lapissa.

– Aluksi tämän piti olla vain väliaikainen ratkaisu, mutta nyt pidän itseäni ennen kaikkea sesonkityöntekijänä. Tässä oppii koko ajan uutta myös itsestään. Luulin pitkään, että osaan työskennellä ainoastaan koneiden parissa ja että nautin vain kesistä, mutta nyt huomaan pitäväni erityisen paljon työstä moottorikelkkaoppaana. On mukava löytää uutta intoa työntekoon ja huomata kehittyneensä entistä monipuolisemmaksi työntekijäksi. Suosittelenkin sesonkityötä matkailualalla kaikille niille, joilla on ideoita ja haaveita mutta myös tahtoa ja uskallusta niiden toteuttamiseen, Jouni summaa.